Onhan riittävästi vessapaperia?
Kun luet tätä tekstiä, olet mitä luultavimmin kotona. Omassa huoneessa, kuulokkeet korvilla miettimässä mitä seuraavaksi. Mitä voisi tehdä nyt kun elämää on rajoitettu?
Vuosi 2020 on ollut erilainen, tarkoitan huonolla tavalla erilainen. Tämä vuosi on kuin suoraan scifi elokuvasta, jossa zombit syövät kaikkien aivot ja yhteiskunta sulkeutuu. Zombeja ei vielä toistaiseksi ole tullut vastaan, mutta koko yhteiskunta on kiinni. Sisukkaat mummot uhmaavat hallituksen päätöksiä ja nuoriso kokoontuu isoissa porukoissa kielloista huolimatta.
Jokainen meistä varmasti tahtoo palata normaaliin arkeen: käydä töissä/koulussa, nähdä ystäviä, käydä kirjastossa ja syödä ulkona ystäväporukan kanssa. Kuitenkin Suomen rajojen sisäpuolella on edelleen ihmisiä jotka eivät ymmärrä tilannetta. Kuinka paljon rajoitteita täytyy asettaa ennen kuin tilanne ymmärretään? Miten monen ihmisen pitää sairastua ennen kuin ymmärretään?
Viimeistään siinä vaiheessa todellisuuden kuva tarkentuu, kun oma lempiartisti peruu keikkansa tai kesän lomamatka Kreikkaan peruuntuu. Silloin lähinnä harmittaa ettei itse tilannetta ole aikaisemmin tajunnut ja tehnyt asian eteen mitään. Vaikka ajattelemme ettei omat valinnat tilannetta pelasta, niin voi olla että omasta hygieniasta huolehtiminen säästää juuri sinut virukselta.
En todella ole ihminen, jonka pitäisi puhua tästä tai kritisoida muiden valintoja. Mutta jos joka tuutista ja torvesta tulee uusia säädöksiä ja tiedotteita niin ainakaan kukaan ei voi sanoa olevansa tietämätön asiasta.
Lopuksi tahdon sanoa, että en tahdo lietsoa vihaa, tai syyttää ketää. On vaan totta, että pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. Puhalletaan yhteen hiileen!
Toivottavasti pysytte terveinä ja toivon myös, että teillä on vessapaperia riittävästi
<3 Nimetön
Vuosi 2020 on ollut erilainen, tarkoitan huonolla tavalla erilainen. Tämä vuosi on kuin suoraan scifi elokuvasta, jossa zombit syövät kaikkien aivot ja yhteiskunta sulkeutuu. Zombeja ei vielä toistaiseksi ole tullut vastaan, mutta koko yhteiskunta on kiinni. Sisukkaat mummot uhmaavat hallituksen päätöksiä ja nuoriso kokoontuu isoissa porukoissa kielloista huolimatta.
Jokainen meistä varmasti tahtoo palata normaaliin arkeen: käydä töissä/koulussa, nähdä ystäviä, käydä kirjastossa ja syödä ulkona ystäväporukan kanssa. Kuitenkin Suomen rajojen sisäpuolella on edelleen ihmisiä jotka eivät ymmärrä tilannetta. Kuinka paljon rajoitteita täytyy asettaa ennen kuin tilanne ymmärretään? Miten monen ihmisen pitää sairastua ennen kuin ymmärretään?
Viimeistään siinä vaiheessa todellisuuden kuva tarkentuu, kun oma lempiartisti peruu keikkansa tai kesän lomamatka Kreikkaan peruuntuu. Silloin lähinnä harmittaa ettei itse tilannetta ole aikaisemmin tajunnut ja tehnyt asian eteen mitään. Vaikka ajattelemme ettei omat valinnat tilannetta pelasta, niin voi olla että omasta hygieniasta huolehtiminen säästää juuri sinut virukselta.
Toisen hädälle ei saa nauraa, mutta oli koomista seurata muutama viikko takaperin miten koko Suomi hamtrasi vessapaperia. |
En todella ole ihminen, jonka pitäisi puhua tästä tai kritisoida muiden valintoja. Mutta jos joka tuutista ja torvesta tulee uusia säädöksiä ja tiedotteita niin ainakaan kukaan ei voi sanoa olevansa tietämätön asiasta.
Lopuksi tahdon sanoa, että en tahdo lietsoa vihaa, tai syyttää ketää. On vaan totta, että pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. Puhalletaan yhteen hiileen!
Toivottavasti pysytte terveinä ja toivon myös, että teillä on vessapaperia riittävästi
<3 Nimetön
Kommentit
Lähetä kommentti